31. heinäkuuta 2017

Raviponin vikaa?

Kyllä, tapahtuneesta on jo pian kolme viikkoa, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tätä postausta aiemmin. Tänään nimittäin kerron startista, jonka ajoin Diranalla Lieksassa 11.7.

Radalle saavuttiin hiukan aikataulusta myöhässä, kuten tyyliimme kuuluu, mutta aikataulu oli suunniteltu niin, että pieni myöhästyminen ei haitannut. Otin Diranan heti ulos kopista ja kävelytin sitä varikon ympäri. Poni jäi trailerille odottelemaan, kun minä kävin hakemassa voilokin sisäänkirjoituksesta ja ostamassa uuden raipan katkenneen tilalle. Trailerille palattuani aloin valjastaa Diranaa ja sain sille melko äkkiä kärryt perään. Päävarustuksessa meillä oli tällä kertaa lisäyksiä, sillä laitettiin laput ja tungettiin pumpulia korviin. Hiitillä oltiin todettu, että tuo yhdistelmä auttaa ponia keskittymään paremmin ja laukatkin olivat vähempänä niiden ansiosta. Lähdettiin kävelemään ympäri varikkoa heti, kun kaikki varusteet olivat päällä. Tällä kertaa en lämmittänyt Diranaa ollenkaan radalla, sillä siellä Dirana juoksisi ensimmäisen kierroksen kamalaa kyytiä, eikä jaksaisi itse startissa enää niin hyvin. Tyydyin siis hölkkäilemään varikolla ja tuo keino tepsi hyvin.

Kaikki postauksen kuvat ovat siskoni Venlan ottamia
Vihdoin tuli ponilähtöjen aika ja meidän lähtö kokoontui varikolle. Oltiin numero yksi, mutta käänteisestä numerojärjestyksestä johtuen menimme esittelyyn viimeisinä. Hakeuduin volttipaikalle ja aloin volttaamaan. Oli mukavaa olla johtamassa paalun volttia, sillä ei tarvinnut kiinnitää muiden menemisiin huomiota. Päästiin lähtemaan ja Dirana lähti matkaan hyvin. Etusuoran lopussa laukattiin muutaman askeleen verran, mutta tuomaristo ei näemmä huomannut, sillä emme saaneet laukkamerkintää. Pitkin matkaa meidän ohi tuli poneja, mutta en välittänyt niistä, sillä tavoitteena oli ainoastaan hyväksytty suoritus eikä hyvä sijoitus. Laukat oli herkässä, joten en pystynyt pyytämään Diranalta yhtään reippaampaa ravia. Jatkuvasti pelkäsin, milloin meidät kuulutetaan hylätyksi liikojen laukkojen takia, mutta niin ei kuitenkaan käynyt, eikä myöhemmin videolta katsottuna Dirana laukannutkaan niin usein kuin luulin. Maaliin saavuimme kahdeksasina kymmenestä ponista. Aika oli 3.42,7, eli ei kovin kova, mutta olen tosi tyytyväinen siihen, että meillä on vihdoin jonkinlainen ennätys josta lähteä parantamaan.


Startin jälkeen kävelytin Diranaa hetken varikolla, jonka jälkeen riisuin siltä varusteet ja huuhdoin enimmät hiet pois. Pakattiin poni tavaroineen kyytiin ja lähdettiin takaisin tallille. Tallilla huuhdoin hiet vielä uudemman kerran, sillä radalla vesi loppui kesken. Poni sai leipäpalan ja pääsi pihattoon lepäämään.

Seuraava startti meillä on 1.8. Lieksassa sekin. Tavoitteena olisi totta kai hyväksytty suoritus ja ennätyksen parantaminen muutamalla sekunnilla. Nyt tiedän entistä paremmin miten Diranaa täytyy ajaa, ettei se laukkaisi, mutta ravaisi reippaammin, mutta saa nähdä millä päällä poni on.

 Ovatko nämä tällaiset starttipostaukset mielestäsi mukavaa luettavaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti