1. kesäkuuta 2017

Nopan näytöslähtö ja Diranan raviratareissu

©Tiia Vainionpää
Sunnuntaiaamuna 21.5. lähdimme tallille noin kymmeneltä. Tallilla pakkasin kaikki tarvittavat varusteet autoon ja laitoin Nopalle pintelit. Matkaan kohti Nurmeksen ravirataa lähdettiin kerrankin hyvissä ajoin. Raviradalla järjestettiin siis suomenhevonen 110-v tapahtuma, jossa ajoin Nopalla ponien näytöslähdössä. Perillä otettiin Noppa pois kopista ja vietiin se valjastuskatokseen, jossa harjailin sitä vähän ja otin tietysti pintelit pois. Saatuani kärryt perään, lähdin radalle lämmittämään Noppaa. Ajoin noin puoli kierrosta kävelyä ja toisen puolikkaan hölkkää. Noppa oli menossa innoissaan ja säikkyi esimerkiksi autoja ja pusikossa pyöräileviä ihmisiä. Lämmittelyn jälkeen minulle näytettiin volttauspaikka, jossa kokeilin muistaako Noppa enää miten voltataan. Vielä tässä vaiheessa taidettiin olla ainoa valjakko paikan päällä ja pelkäsin ettei saadakaan kilpakavereita. Lopulta viereemme valjastuskastuskatoksessa ilmestyi toinenkin lähtöön osallistuva poni.

© Tiia Vainionpää
Puin vielä ennen starttia ulkohousujen päälle valkoiset ajohousut, sekä vaihdoin päälleni siistimmän takin. Tuo toimenpide tosin oli käytännössä turha, sillä ei toisenkaan ponin ohjastajalla ollut ajohousuja. Annettiinpahan siinä edes vähän siistimpi kuva raviponiurheilusta, kuin mitä olisi annettu karvassa yltä ja päältä olevassa takissa sekä likaisissa ulkohousuissa.

Lopulta meidät kuulutettiin radalle. Aloin voltata käynnissä toista ponia odotellessa. Ponin tulemisessa kuitenkin kesti ja Noppa alkoi kyllästyä ympyrän pyörimiseen, joten annoin Nopan hölkkäillä edestakaisin. Lopulta kilpakumppanimmekin saapui lähtöpaikalle. Ei voltattukaan, vaan kävimme kääntymässä pienen matkan päässä lähtöviivalta ja tulimme siihen rinnatusten. Alkuun Noppa kiemurteli miten sattuu, eikä keskittynyt ollenkaan, mutta lopulta sain sen juoksemaan omaa rataansa ja päästiinkin toisen ponin ohitse. Siinä vaiheessa Noppa alkoi keskittyä, mutta laukkasi kerran takasuoralla. Sain laukan äkkiä alas ja päästiin jatkamaan reippaalla ravilla.

© Tiia Vainionpää
© Äiti
Viimeisessä kaarteessa lumipaukut olivat Nopan mielestä oikein pelottavia, mutta loppusuoran avautuessa pelot jäivät taakse ja Noppa ravasi reippaasti maaliin voittajana. Ei toisesta ponista ollut meille kamalasti vastusta, mutta olen tyytyväinen ihan vain siihen, että Noppa viitsi juosta koko kierroksen. Aika oli 4.03, siihenkin olen ihan tyytyväinen, vaikkei se kaikkien korvaan varmasti kuulostakaan kovin hyvältä. Lähdön jälkeen kuuluttaja kysyi minulta muutaman kysymyksen joihin yritin parhaani mukaan vastata. Kävelytin Noppaa puolikkaan kierroksen, jonka jälkeen olikin aika riisua poni varusteista ja laittaa se traileriin.

© Tiia Vainionpää
© Äiti
Mahtava päivä kuitenkin vielä jatkui, sillä matkalla kotia kohti otettiin Dirana kyytiin ja suunnattiinkin Lieksan raviradalle. Siellä purettiin molemmat ponit kyydistä ja laitettiin ne valjastuspaikoille. Aloin varustaa Diranaa ja sainkin sen pikalukkovaljaiden ansiosta äkkiä valjastettua. Minä lähdin ajamaan Diranalla radalle ja äiti otti Nopan syömään ruohoa radan varrelle. Diranan kanssa mentiin ensimmäinen kierros käyntiä, jotta se saa tutustua paikkaan rauhassa. Ongelmia ei kuitenkaan ilmennyt ja jatkettiin seuraava kierros hölkäten. Sekin sujui hyvin ja reippasti. Varikon kohdalla huomasin, että äiti on vienyt Nopan valjastuspaikalle, jossa se parhaillaan hyppii pystyyn ihan villinä. Ajoin sitten varikolle, laitoin Diranan hetkeksi odottamaan valjastuspaikalle ja yritettiin laittaa Noppaa traileriin, jossa se pysyisi rauhallisempana eikä ainakaan pääsisi karkaamaan. Sama pystyyn hyppiminen kera puremisen ja potkimisen jatkui kuitenkin vielä lastatessa, joten Noppa jäi valjastuspaikalle ja me toivoimme parasta, ettei se pääsisi karkuun. 

Loput kuvat © Äiti
Suuntasin Diranan kanssa volttauspaikalle ja kokeiltiin volttausta. Alkuun poni kiiti hirmuista vauhtia ja alkoi pukitella. Lopulta sain sen rauhoittumaan, jolloin lähdettiin juoksemaan koko kierrosta. Varikon kohdalla ajauduttiin ulommaisille radoille, sillä Dirana halusi mennä varikolle, mutta päästiin jatkamaan ravaten koko kierros. Otettiin heti perään uusi yritys ja se sujui aikalailla samalla tavalla. Dirana ravasi välillä oikein reippaitakin pätkiä ja lähes koko ajan keskittyi tekemiseensä. Kävely ei ole Diranan vahvuus, joten loppukäyntien aikaan tuli hiukan ongelmia, mutta äitini tullessa edelle kävelemään, poni meni ihan nätisti. 
 Pahoittelut kuvien huonosta laadusta, kameran tarkennus ei ollut pelittänyt!




2 kommenttia: