22. toukokuuta 2017

Toinen leiripäivä

Toinen päivä raviponileirillä alkoi herätyksen soidessa seitsämältä. Tehtiin perus aamutoimet ja hiukan ennen kahdeksaa lähdettiin tekemään aamutallia. Annettiin poneille aamuruuat, vietiin ne tarhaan, siivottiin karsinat ja vaihdettiin vedet, eli tehtiin perus aamutallijutut. Kymmenen aikoihin alkoi teoria. Katsottiin vähän Hippoksen käyttöä sekä videoita ponilähdöistä, samalla kerraten volttausta. Juteltiin myös yleiseti ponin ruokinnasta ja treenauksesta. Teoria oli mielenkiintoista ja opinkin siinä muutamia juttuja. Teorian jälkeen lähdettiin ulos tekemään agilityrataa poneille. Agility jännitti minua hiukan, sillä epäilin Nopan olevan hankalasti käsiteltävissä muiden ponien takia. 

© Nina Laine
Jännitin kuitenkin aivan turhaan, sillä Noppa osasikin käyttäytyä suhteellisen asiallisesti. Radalla oli esimerkiksi kumimatto, jonka yli piti kävellä, puomikuja, pieni este sekä puinen laatta, jonka päälle piti saada ponin etujalat. Noppa suoritti alkuun kaikki kohdat hyvin, mutta lopussa tuo puinen laatta tuotti ongelmia. Harjoituksia myös hiukan hankaloitti pienet sähköiskut, joita Noppa sai välillä käsistäni, eikä lopulta meinannut suostua edes syömään herkkua kädeltäni. Otettiin lopussa vielä muutamat reippaat ravipätkät, jotka nekin sujuivat yllättävän hyvin. Maastakäsittelyn jälkeen harjattiin ponit kunnolla, sekä letitettiin niiden harjat. Puhtaat ponit pääsivät tarhaan meidän lähtiessä syömään. 
©Nina Laine
© Nina Laine
Ruokailun jälkeen lähdimme ajamaan poneilla. Minä ja Nea valjastimme ajokkimme ensin. Nopalle kokeiltiin ensimmäistä kertaa sekkiä ja kitarautaa. Olisin muuten laittanut leukalenkillisen version, muttei se mahtunut Nopan turvan ympärille, joten päädyin laittamaan kitaraudan. Sekki oli tosi löysällä eikä Noppa varmaan edes huomannut sen olemassaoloa. Nopan kärryihin laitettiin myös kello, josta oli hauska seurata millaista vauhtia milloinkin menemme. Nopein vauhti oli Nopan laukatessa 2.55 ja ravilla muistaakseni 3.03. Harjoittelimme myös muutaman kerran ohituksia ja ne sujuivat ihan kivasti. Taas tuli huomattua, ettei Nopasta olisi ehkä raviponiksi, sillä toisten perässä se ravaa tai laukkaa hirmuista vauhtia, mutta kun pitäisi ohittaa joku, niin se jää vaan taivastelemaan ja odottelemaan. 

Illalla vielä kävimme viemässä ponit sisälle, ruokimme ne ja menimme itsekin nukkumaan.

© Tiia Vainionpää
©Tiia Vainionpää
© Tiia Vainionpää

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja ihana Noppa ♥ Lisäksi tietty mahtavaa tekstiä, tätä oli ilo lukea! ;)

    VastaaPoista