6. toukokuuta 2017

Mietteitä maastakäsittelystä

Olen aina ihaillut ja ihailen edelleen ihmisiä sekä hevosia, joiden yhteistyö sujuu mutkatta ja luottamuksen ansiosta monet maastakäsittelyharjoitukset onnistuvat helposti. Olen myös pitänyt maastakäsittelyä erittäin tärkeänä osana hevosten kanssa puuhatessa. Nopan kanssa olen yrittänyt hurjan kauan saada yhteistyötä sujuvammaksi ja luottamusta kasvatettua, mutten suoraan sanottuna ole siinä kovin hyvin onnistunut. Itse olen melko jääräpäinen ja Nopan ollessa tuplasti jääräpäisempi, ei meidän maastakäsittelytuokioista meinaa tulla mitään. Tässä postauksessa ajattelin kertoa vähän meidän maastakäsittelystä sekä muutamista tempuista, joita olen Nopan kanssa harjoitellut.
Ohjasajoa ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten
Ensinnäkin on sanottava, että Noppa on erittäin hidas oppimaan ja jokseenkin laiska edes yrittämään. Uusi temppu myös unohtuu erittäin nopeasti, viikon päästä tempun oppimisesta vaikuttaa siltä ettei koskaan olisi edes harjoiteltu sitä. Esimerkiksi jalan nostoa käskystä ollaan opeteltu ainakin kaksi vuotta, muttei se vieläkään onnistu jokaisella kerralla. Palkitsen alkuun Nopan aina pienestäkin yrityksestä, mutta kun vaadin hiukan enemmän ei Noppa enää edes yritä, joten on palattava takaisin alkuun. 

Esteiden hyppääminen maastakäsin on poistunut jo väliaikaisesti kokonaan liikutustavoistamme, sillä siitä ei seuraa mitään hyvää. Noin vuosi sitten Noppa vielä hyppäsi todella nätisti talutuksessa, mutta nykyään se ryntää esteelle hirmuista vauhtia, laskeuduttuaan loikkaa minun eteen ja lähtee laukkaamaan ympäriinsä. Ajattelin kokeilla hypyttää Noppaa ohjasajaen, sillä ohjasajossa se käyttäytyy yleensäkin paremmin.


Jalan nosto on ainoa temppu, jonka Noppa osaa pelkästä äänimerkistä. Sen opetin kavioiden puhdistuksen kautta, eli aina kun nostin jalkaa puhdistaakseni kavion sanoin "nosta". Noppa oppi sen vaiheen aika äkkiä, mutta jalka ei noussutkaan kun annoin käskyn koskematta jalkaan. Rupesin sitten rapsuttamaan jalan yläosaa, jolloin Noppa taas nosti jalan. Lopulta riitti, kun vain kosketin jalkaa ja annoin äänimerkin. Siitä siirryin ponin etupuolelle osoittamaan jalkaa ja sanomaan "nosta". Pikkuhiljaa jätin sormella osoittelut pois ja näin Noppa oppi nostamaan jalan pelkästä äänimerkistä. Jokin tässä meni pieleen, kun Noppa nostaa jalan mahan alle eikä eteen kuten oli tarkoitus, mutta olen yrittänyt korjata asiaa. Alla olevassa kuvassa osoitan jalkaa, koska pelkkä äänimerkki ei kyseisellä kerralla tehonnut.


Kumarrus on toinen temppu, jota lähdin Nopalle opettamaan. Noppa ei jostain syystä saa tehtyä niinsanottua venytyskumarrusta eli laittamaan päätä jalkojen väliin ja venyttämään taaksepäin. Ehkä Nopan pää on yksinkertaisesti niin iso, ettei se mahdu etujalkojen väliin. Aloin siis opettamaan kumarrusta niin, että toinen jalka menisi maahan. Nostin toisen jalan ilmaan ja houkuttelin Noppaa herkun avulla laskemaan painoa ilmassa olevalle jalalle tai oikeastaan minun kädelle, joka pitelee jalkaa ilmassa. Alku sujui hyvin, mutta takapakkia tuli, kun jalan olisi pitänyt lopulta koskettaa maata. Noppa varaa hienosti painoa minun kädelle, mutta jalan osuessa maahan poni pomppaakin ylös tai alkaa peruuttaa. Ollaan aloitettu jo monta kertaa puhtaalta pöydältä kumartamisen suhteen, mutta aina käy sama juttu. 


Yleensä meidän maastakäsittelyhetket loppuvat lyhyeen, kun Noppa alkaa riehua ja minulla menee hermot. Nopan kärsivällisyys ei riitä temppujen harjoitteluun ja kyllästyessään se keksii kaikki mahdolliset konnankoukut, jolloin minulta loppuu huumorintaju. Olen yrittänyt pitää harjoitukset mahdollisimman lyhyinä ja mieluisina Nopalle, mutta tuntuu ettei sille kelpaa mikään. Myöskään taluttamalla en Noppaa mieluusti liikuta, sillä ravatessa se heittäytyy aivan mahdottomaksi ja ikäänkuin lyö minua päällään ja hyppii eteeni. Suoraan sanottuna Nopan sattuessa pahalle päälle, minä pelkään taluttaa sitä. Tiedän, että pitäisi harjoitella vaan lisää, mutten jaksa lähteä tarkoituksella hakemaan huonoa fiilistä talutuslenkeiltä, joita alla oleva kuva kuvastaa hyvin.


Kesällä olisi tarkoitus treenata paljon enemmän maastakäsittelyä, kun aikaakin riittää. Tavoitteena olisi saada kehitettyä Nopan keskittymiskykyä, sekä parantaa luottamusta. Miten sekin tehdään? En tiedä, mutta yritetään. Asiaa hankaloittaa huomattavasti se, ettei tallilla ole hiekkakenttää eikä nurmella Noppaa kiinnosta muu kuin syöminen.

Olisi mukava kuulla mitä ajatuksia tämä postaus teissä herätti?

6 kommenttia:

  1. Todella kiva postaus! Mulla ja Ääripäälläkin oli toi talutus joskus ihan hirveetä ja pelkäsin sen taluttamista, puhumattakaan esteiden hyppimisestä... Mutta onneksi tilanne on nyt vähän rauhoittunut. Hirmuisesti tsemppiä sulle ja Nopalle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! <3 Hyvä että teillä sujuu jo peremmin! :)

      Poista
  2. Tosi hyvä postaus! Teen myös Kuun ja Leenunkin kanssa paljon maastakäsittelyä, ja Kuun kanssa sujuu kyllä tosi hyvin, ja se jaksaa keskittyä. Leenu taas muistuttaa Noppaa, ja meilläkin on välillä sama tilanne :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei olla siis Nopan kanssa ainoita joilla on välillä ongelmia, mutta hyvä että sinulla ja Kuulla sujuu hyvin! :)

      Poista
  3. Taisit asua aika syrjässä? Eikö siellä olisi jotain kokenutta maastakäsittelijää joka voisi auttaa sua ja noppaa vähän alkuun? Yleensä ihan kerta tai kaksi kun pääsee katsomaan osaavaa käsittelijää oman hevosen kanssa auttaa paljon. Voi myös olla, että jos joku joka ei pelkäisi kävisi pari kertaa teidän apuna, Noppa oppisi ettei tolla eteenloikkimisella ja ryntäilyllä saa aikaan haluttua tulosta :)

    Temppujen kanssa veikkaan, että sulla on ongelmia oikea-aikaisen palkkauksen kanssa. Eli palkkaat vähän liian myöhään, jolloin hevosen oppiminen hidastuu.

    Mutta treenaamallahan oppii kans. Kannattaa pitää harjoitukset niin helppoina, että aina jää hyvä mieli. Ja jos/kun kokeilee jotain vaikeampaa, viimeisenä kannattaa aina tehdä vielä joku helppo ja kiva juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos asiallisesta kommentista :) En ainakaan tiedä, että täällä olisi ketään maastakäsittelijää, jos olisi niin olisin kyllä jo hakenut siltä apua. Temppuja tehdessä pyrin palkitsemaan ihan heti, kun Noppa tekee haluamani asian. Myönnettäköön, että välillä palkitseminen viivästyy hiukan, mutta ei kuitenkaan paljoa.

      Poista